Karhunkierros 13-16.7

Keväällä sain idean että lähdetäisi Jekun kanssa vaeltamaan Karhunkierros Kuusamoon nyt kesällä. Suunnitelmia hidasti hiukan mun toukokuussa loukkaama nilkkani, joka ei ole meinannut toipua. Uskaltauduin kuitenkin lähteä reissuun. Alunperin oli ajatellut, että olisin su-ma yön jossain Rukalla ja lähdettäisi aamubussilla Ristikallioon. Yöpymispaikkaa etsiessä tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ajamme Mikkelistä maanantaina ja hyppäämme puoli kolmen bussiin. Aamulla olisi pitänyt jokatapauksessa herätä tosi aikasin siivoamaan mahdollista yöpaikkaa. Ajomatka, noin 7 tuntia sujui yllättävän hyvin. Saavuimme Rukalle noin 40 minuuttia ennen bussin lähtöä, joten ehdin hyvin etsimään paikan, josta se lähti. Jekku oli ensimmäistä kertaa muuten bussissa, vaan eipä tuo ollut paha rasti. Maaliin saavuimme torstaina puoli neljän aikoihin, tahti oli siis aika kova (70+4km/3vrk), mutta ehdittiin ihailla maisemiakin. Kivikkoisia ja juurakkoisia polkuja talsiessa, pahimmillaan noin 19kg rinkka selässä, tuli kyllä kerran jos toisenkin mieleen, että mikähän idea tämäkin oli. Mutta loppujen lopuksi maisemat olivat hienot ja matkaseura loistavaa, niin mikäs siinä nauttiessa Suomen luonnosta.

Siitä se lähtee. Jekku ei vielä hallitse maisemaposetusta.

Ristikalliolta

Eka riippusilta meni aika hyvin!

Taivalköngäs

Taivalköngäs

Taivalköngäs

Toinen riippusilta "mä selviän tästä"

"Hei jee, tää silta ei liiku alla!"

Eka yö oltiin Kiutankönkäällä

"Istu siihen niin, et saadaan koski taustalle!" "Ai tähän kivikkoon vai?"

Jekku löysi esineen, aseteltiin se takas siihen mistä Jekku sen nappasi

No nyt alkaa posetukset sujumaan: Oulankajoki

Oulankajoki

Toinen yöpaikka oli Kitkajoella. Nyt mä tiedän, et noi vaelluskengät näissä kuvissa ei oo vain rekvisiittaa :D

Selfiet Kitkajoen laavulla. Ainut paikka, jossa oli tarve ötykkähatulle. Jekkua itikat eivät kiusanneet.

Siitä sitten mäkeä ylös. Tämä Kitkajoen varsi oli kyllä reissun tiukin osuus.

Porot aiheuttivat kevyttä nykimistä joustovyössä... Jekkua kiinnosti, mä en ollu niin säntäämässä niiden perään.

Viimeinen, hiukan pidempi, eli enemmän keinuttava riippusilta "en oo tulossa".

Jyrävä, posettaja nukkuu jo seisaallaankin vai?

Nousua ja laskua riitti! Etenkin alamäet olivat haasteelliset, kun vasen polvi alkoi kipuilemaan.

Kahvilla ja vedenhaussa Bacecampillä

Jekku alkoi tykkäämään pitkospuista niin että kun näki ne edessään, niin alkoi jo kiskomaan kohti niitä :)

Autiotupia oli useampi, tässä taukopaikkana Porontimajoki

Tauoilla Jekku nukkui, istuessa alkoi jo silmät painumaan umpeen. Se löysi myös monta ystävää, jotka rapsuttelivat sitä taukopaikoilla :)

Suotakin riitti, tämä viimeiseltä yöpymispaikalta

Öisin Jekulla oli bäkkäri (kiitos vinkistä Laura!)

Vikana päivänä oli edessä varsinainen vaaraosuus, vaan hienot oli maisemat.

Retkeläiset kanssavaeltajien kuvaamana. Ke ja to nähtiin aika paljon samoja porukoita taukopaikoilla ja hauskoja tyyppejä oli kyllä liikenteessä :)

Eka nyppylä edessä: Konttainen

Viimeiset noin kuusi kilsaa oli hankalat, kun paarmat kiusasivat Jekkua ja se hyökki niiden perään ja yritti paeta puskiin.

Valtavaara edessäpäin

Tulipahan kiipustettua, yhden vaeltajan sanoin "ei se Rukakaan paha ole, sellainen tiukempi reisi-takamustreeni vaan".

Ja vihdoin, ei enää yhtään vaaraa kiivettävänä, toi 82 ei pidä meillä paikkaansa, kun lähdettiin Ristikalliosta, mut nolla tuntui niin hyvältä!