sunnuntai 22. helmikuuta 2015

TOKOa ja toipumista

Osallistuttiin Jekun kanssa kahtena helmikuisena viikonloppuna tokokoulutuksiin. Ensimmäisessä kouluttaja toimi Nina Manner ja toisessa Tarja Melakari, jonka opissa olimmekin jo viime vuoden huhtikuussa kerran.

Nina Mannerin koulutukseen otin aiheiksi ohjatun noudon ja toiselle kierrokselle vireen ylläpitämisen. Kokeiltiin Jekulle ohjattua ensin ihan niillä ohjatun kapuloilla, se sujui ihan ok:sti siihen nähden, että ensin se oli hiukan hämmentynyt siitä, että mikä kapula tää on? Tultiin siihen tulokseen, että on parempi kuitenkin treenata nyt vaikka palloilla, kun noudossa on hiottavaa palautusvauhdin kanssa. Otettiinkin vielä sitten narupalloilla treeni ja se meni ihan hyvin. Merkille menemistä täytyis alkaa naksuttelemaan, oikean paikan hakemista siinä. Nythän Jekku osaa kiertää merkin täysillä, kun on treenattu tulevan alokkaan merkinkierto-liikettä, jossa koira palaa perusasentoon. Hmm. mistä näihin kaikkiin keksii eri käskyt :D

Koska Jekku esitti ihan hyvää virettä seuraamisessa, niin juteltiin aiheesta vaan sen verran että niitä palkattomia / laumalla palkattavia liikkeitä täytyisi nyt vaan lisätä ja vaihteluväliä niihin. Itse toivoisin Jekun seuraamiseen ja muuhunkin vielä lisää potkua, mutta sitä on hyvin todennäköisesti tulossa nyt, kun sen vietikkyys on iän myötä noussut. Seuraamisessa saatiin kyllä yksi ongelma esiin, se ei halunnut seurata lähelle peiliä :D Olin huomannut saman edellisviikon hallitreenissä. No, kukapa haluaisi seurata päin jotain mahti-urosta :D Pienet treenit peilin luona ja sopivaan kohtaan palkkaukset auttoivat tämän yli.

Tehtiin myös luoksetulo, jossa Jekku jäi vinoon, niin kuin se tekee ehkä 40% kerroista. Siihen myös sohvatottistreeniä; eri kulmista 1-2 metrin matkalta "luoksetuloja", niin että oppii hakemaan oikean paikan.

Paikallaolossa Jekku oli levoton, katseli ympärilleen, että josko joku antaisi signaalin leikkiin. Pysyi kuitenkin ja menin vapauttamaan hiukan ennen kuin suurinosa porukasta. Paikallaoloon paljon häiriöitä ja yllättäviä sellaisia. Paikalla istuminen meni kivasti, se olikin Jekun eka sitä laatua.

Tarjan koulutuksessa aiheeksi otin peruuttamisen, mitä en ole tehnyt Jekulle vielä yhtään. Siinä lähdetään nyt tekemään kahta eri juttua; toisaalta paikallaan vasemmalle pyörimistä/kääntymistä, kun koira on perusasennossa ja sitten toisaalta peruuttamista niin, että Jekku on mun edessä.

Toisena juttuna katsottiin meidän kakeja. Jekulla ei ole tekniikka ihan puhdas. Nyt täytyy treenata niin, että maasta seisomiseen siirtymisessä etujalat tulisivat paremmin alle, jotta jatkosiirtymiset onnistuisivat puhtaasti. Mikähän se toinen siirtymä olikaan, missä meillä oli sanomista?? Muistaako joku?

Katsottiin sitten vielä Tarjankin kanssa Jekun paikallaoloa. Tarja ehdotti, että vaihtaisin TOKOon Jekun paikallaoloasennoksi "pää maassa"-asennon, koska Jekku tarjoaa sitä itse. Niinpä tehtiin siihen alkutreeniä ja sitä ollaan nyt parit kerrat treenattu kotonakin. 

Tykkäsin kyllä molemmista koulutuksista tosi paljon ja nyt on taas enemmän treeni-intoa! Kiitokset järjestäjille ja kouluttajille!

Ja taas kerran tuli huomattua se, että mikä ero on meikäläisellä ja tokon huipulla olevilla. Ei, en usko että se on (ainakaan pelkästään) se, että mulla on mudi ja heillä BC. Iso asia on mustavalkoisuus, mitään sinnepäin ei hyväksytä, vaan kaikki tehdään tarkasti. Kriteereistä pidetään kiinni. Tämä helpottaa koiraa kyllä tosi paljon, mutta on vaan niin vaikeaa mulle ohjaajana.


"Lig" alkaa jo sujumaan :)

Liinu haluaa kans tehdä jotain, kun on niin hyvät namit, että menee taas silmät ihan kieroon!


Ja sitten toipilasuutiset:

Jekku kävi Piiralla puolitoista viikkoa sitten. Lanne on nyt suorassa, mutta oikea lapa oli oikein huonossa jamassa ja rangassa huonosti joustoa. Lisäksi Jekun takaosan tulisi nyt kehittyä ja erityisesti parit pienet syvätlihakset sieltä. Suosituksena agility pitkälle tauolle ja jumppaliikkeitä niitä pieniä syviä varten. Agilityn kokonaan jättäminenkin oli puheissa, mutta nyt kun mä olen vihdoin lajille syttynyt, niin varmaankin me vielä koitamme josko se alkaisi sujua turvallisesti.

Liinun vammajalan jänteet ovat nyt sitten kuitenkin repsahtaneet tai venähtäneet, tassu väärässä asennossa ja lerppa. Liinu ei vielä käytä jalkaa. Liinun kanssa suuntaamme seuraavaksi yliopistolliseen eläinsairaalaan hakemaan sieltä ortopediltä mielipidettä, että tehdäänkö jalalle korjausleikkaus. Liinun kohtalo harmittaa kyllä ihan ylipaljon :( Hän niin ansaitsisi sellaisen jalan vielä, jolla pääsisi kirmaamaan vailla huolta.



           "En aio oppia tuollasta turhanpäiväistä tassun antamista", "Minä tiedän, minä osaan!"

             "No ok sit, ihme jumppaamista tämmönen, et opetellaan antamaan oikeaa tassua."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti