keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Hipsu agissa kakkosiin ja FI MVA

Toukokuussa käytiin Pullervon kanssa kahdet näyttelyt. Toisissa oli Hipsukin mukana. Ensin Salossa Pullervo sai EH:n. Tuomari kertoi, että Bullen täytyy oppia paljon kehäkäytöstä, jotta se voi saada parempia palkintoja. No pari viikkoa siitä oltiin Harjavallassa ja sain namien avulla siellä Pullervon esittämään liikkeet paremmin, kuin mitä se pomppi Salossa. Pullervo oli ROP ja sai siis SERTin. Elli esitti Hipsun, joka oli PN2 ja sai SERTin ja siitä tuli FI MVA.

Kesäkuun alussa käytiin Hipsun kanssa Raumalla agikisoissa ja heti ekalta radalta noustiin kakkosiin. Kisattiin siellä vielä kakkosissa kaksi rataa, joista ensimmäisessä paha valuminen aiheutti hyllyn jo alussa ja toisella radalla Hipsun rytmi sekosi kepeillä ja kun olis uusittu, niin ehti nappaamaan putken matkan varrelta. Päivä oli ekoja lämpimiä ja Hipsu oli jo tosi väsynyt sillä vikalla radalla. 

Jekku on saanut viimeisimmän hauisjänteiden tulehduksen jäljiltä saanut palata jo normaaliin liikuntaan. Agility on nyt jätetty pois valikoimasta ja Jekku keskittyy tokoon. Koko porukalla on ajettu jokunen peltojälkikin ja sen parissa olisi tarkoitus jatkaa myös.



 

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Tokoa ja agiakin

Pääsiäisenä kisattiin Hipsun kanssa yhteensä seitsemän starttia, joista yksi nolla. Hipsulla on nyt siis kaksi LUVAa ykkösistä. Tänään tuli Hipsun kannalta ilouutinen, kun SAGIssa äänestettiin uusista kokoluokista ja ensi vuoden alusta Hipsukin on sitten pikkumaksi. Käytännössä tarkoittaa sitä, että hyppykorkeudet laskevat ja toivon, että se saa sen myötä enemmän agivuosia. Jekun olin ilmoittanut neljään starttiin, mutta toinen startti oli sille niin vaikeaa, että jätin sen pois kahdesta seuraavasta. Tämän viikon fyssarikäynti vahvisti sen, että se reagoi taas varpaisiin jonka lisäksi todennäköisesti hauisjännetulehdus on uusinut. Ortopediaika saatiin toukokuun alkuun. Jekku jää nyt määrittelemättömän pituiselle tauolle aksasta. Vaan johan alkoi ajatus siintämään ensi vuodessa, kun Jekkukin olisi pikkumaksi.

Tänään käytiin tokokokeessa Jekun kanssa. Luokkana VOI.

Paikkiksessa Jekku meni maahan kun kuuli toista koiraa käskettävän. Jekku meni todella hitaasti ja asettautuen maahan ja luulin sen johtuvan siitä, että se ei ollut varma koskiko käsky sitä. Mutta paikkiksen jälkeen otin kaukokäskyjä ja Jekku niitäkin tehdessä asettautui hitaasti maahan. Paikkiksesta 8.

Yksilöliikkeet alkoivat seuraamisella. Normaalikäynnissä ja juostessa Jekku oli hyvässä vireessä ja kontakti pysyi. Hitaat (jota oli paljon) mä jostain syystä kävelin ihan eri tavalla kuin normaalisti ja kontakti tippui. Peruutuksia Jekku ei tehnyt ollenkaan, vaan kääntyi kävelemään ne osuudet oikeinpäin. Seuraamisesta 6.

Toisena liikkeenä oli ruutu. Jekku bongasi ruudun hyvin ja lähti innokkaana ja suoraviivaisesti kohti ruutua. Kuitenkin ennen ruutua pudotti raville ja ravasi hiukan yli, kääntyi kun huusin "top", lähti tulemaan kohti, huusin uuden "top", pysähtyi hetkeksi, veti korvat luimuun ja ravasi mun luo korvat luimussa. Luulin, että Jekku olisi ottanut jostain ihmeen syystä paineen kahdesta ihmisestä, jotka seisoivat kehän laidassa muutaman metrin päässä ruudusta. Sain kuitenkin myöhemmin kuulla, että noilla ihmisillä ollut koira oli kytäten tuijottanut Jekkua. Ensin ajattelin, että täytyypä treenata siten, että ruudun lähellä on ihmisiä ja koiria, mutta nyt mietin, että ei sen tarvitse kyllä ihan mitä tahansa sietää. Ruutu 0.

Sitten tapahtui toinen huonon tuurin juttu, jonka vaikutukset näen vasta jatkossa. Ohjatussa noudossa liikkuri vei kapulat vahingossa väärinpäin. Mähän olen tehnyt Jekun kanssa koulutusvirheen ja treenannut sille ensimmäiset kolme treeniä ohjattua juurikin väärinpäin, eli haetuttanut viimeiseksi vietyä ja se jäi sille turhan hyvin muistiin. Nyt mulla oli vaan mielessä vasen, vasen, vasen, jonka olin arponut. Hiukan ehti tulla mieleen, että joku meni pieleen, mutta en tajunnut mikä. Varsinainen liike meni muuten hyvin, mutta kapulalla Jekku kysyi, että onko pakko, ennen kuin otti kapulan. Ohjattu 8.

Luoksari oli hieno! Jekku teki pienen rytminmuutoksen tullessa, mutta pysyi laukassa (oli vilkaissut sitä tuijottavaa koiraa). Jekku pysähtyi todella nopeasti, mutta kun kutsuin, niin se teki minipysäyksen (oli varmaan menossa takapalkalle, mutta aivonsa ehti rekisteröimään kuitenkin, että tulikin kutsu), josta se tuli hienosti laukalla luokse. Luoksari 9.

L on ollut meillä muka varma. No, tänään Jekku päätti alkaa nuuskimaan maata ja liikkumaan seisomisessa, sen jälkeen vielä huono valmisteleva osuus istumiseen. Arvosana 5.

Tunnarissa Jekku nousi perusasennosta, kun mä pidin meidän omaa kapulaa, mikä lie ajatus hänelle siinä tullu. Hiukan arpoi kapuloilla, mutta toi kuitenkin oikean. Tunnari 7.

Kakeista ajattelin etukäteen, että se ei varmaan tee yhtään asennonvaihtoa. Vaan teki, mutta kaksi ylimääräistä käskyä koko höskään ja liikkui vähän sen meidän ongelmavaihdon seurauksena (seisomasta istumaan ja siitä maahan). Arvosana 6.

Metsku. Metskulla taas kysyi kapulalla, että onko pakko. Nappasi kapulan kuitenkin itsenäisesti, tästä 9.

Kokonaisvaikutus 7 ja tuomari kommentoi, että se näyttää tänään siltä kuin pelkäisi jotain. Kipuja siis taatusti on, jonka lisäksi se otti painetta siitä koirasta. Varmasti paineistui helpommin, jos olo oli muutenkin epämukava.

Kaikissa liikkeissä oli jotain hyvää, isona parannuksena edelliseen yritykseen oli se, että nyt Jekku otti kaikki vieraat kapulat suuhun. Vire vaihteli, paljon oli "kuutamolla" olemista, varsinkin perusasentoihin liittyen. Kunhan Jekku on taas kunnossa, niin liikkeiden hiomisen jälkeen menemme taas testaamaan koulutustasoa.

arkistokuva :)
 

torstai 23. maaliskuuta 2017

Hipsun agiuran alku ja Latvian reissu

Hipsun kanssa aloitettiin agissa kisaaminen maaliskuun alussa. Mentiin omassa hallissa neljä starttia. Lopputulemana tunne siitä että oltiin kisavalmiita ja tulokseksi saatiin yksi nolla ja LUVA. Kaksi starttia meni hyllyiksi ja yhdeltä radalta saatiin 10 virhepistettä. Suurin haaste Hipsun kanssa oli saada se pysymään radalla, se kun niin mielellään kävisi moikkaamassa tuomarit ja ratahenkilöt ja kysymässä josko jollakulla olis palloa hänelle. Hipsu vaatii melkosen tiukkaa käskytystä noissa kohdin radalla ja mun täytyykin nyt pitää se mielessä jatkossa.

Viime viikonloppuna matkattiin Hipsun, Jekun ja Ellin kanssa Latviaan Riikaan. Tehtiin matka saman matkanjärjestäjän mukana kuin viime kesän Tanskan matka. Matka oli taas loistavasti järjestetty ja seura hyvää. Elli esitti molempina päivinä Hipsun. Molemmat koirat saivat kaiken mitä vaan pystyivät saamaan. Jekku oli molempina päivinä ROP ja Hipsu VSP. Mudeja näyttelyssä oli lauantaina yhteensä kolme ja sunnuntaina nämä kaksi. Tällä reissulla Jekusta tuli sekä Latvian valio, että kansainvälinen muotovalio. Tänään tulikin sitten laitettua urakalla valioarvohakemuksia, kun hain samalla vihdoin myös Liinulle Eestin valion arvoa. Jekku saa nyt jäädä näyttelyhommista, ehkä sitten vetskuna voi johonkin mennä. Hipsun kanssa jatketaan sen yhden sertin jahtausta ja Pullervo pääsee kesällä kehiin myös.

 

lauantai 21. tammikuuta 2017

Vuosi 2016 pakettiin

Pieni katsaus vielä viime vuoteen ja ajatuksia tälle vuodelle.

Pullervon kanssa on edetty todella maltillisesti koulutuksellisesti. Tämä johtuu osin siitä, että mun aika on ollu rajallista ja siitäkin vapaa-ajasta, mikä on ollu, olen syksyllä ollut kipeänä noin puolet. Toisaalta sen kanssa tärkeintä on ollu ja edelleen on luoda siihen suhdetta ja sen hallinnan kanssa on saanu paiskia senkin edestä. Et on sitä kuitenkin tuota elämänkoulua käyty. Pullervo ajoi kesällä ja syksyllä jälkeä, pääasiassa pellolla, mutta myös jokusen pienen metsäjäljen, jotta sekin alusta tuli jo tutuksi. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, Pullervo pääsi sittenkin myös hakumetsään. Treenejä on takana varmaan vajaa kymmenen ja alusta saakka on kyllä ollut selvää, että hän pitää myös hausta erittäin paljon. Ollaan tehty pelkkää etsintää, ilmaisun päätän vasta myöhemmin. Tosin opettihan Sirpa sille haukkuilmaisun jo, kun se oli 9 viikkoinen, leiripaikan keittiössä :D Tottista on tehty hiukan, kaikki liikkeet vielä ihan vaiheessa. Agia hän on päässy tekemään neljä kertaa. Ensin Pullervo suhtautui putkeen epäilevästi, mutta nyt ollaan siinä pisteessä, että se sai jo putkirallitteluhepulin. Sitten on tehty ihan perus hyppyä ja kahta peräkkäin ja kerran siivekkeen kiertoja ja kerran keinun paukuttamista. Pullervo kävi messarissa pentuluokassa ja sai KP:n ja oli ainoana mudina ROP-pentu, arvostelu oli oikein hyvä. Kokoa on kertynyt jo nelisentoista kiloa ja noin 47cm.

Hipsu on kotiin palattua treenannut agia, hakua ja tottista sekä hiukan jälkeä. Hipsulla kesti pitkään palautua pennuista ja vasta syksyllä päästiin treenaamaan täyspainoisesti. Kaikissa lajeissa esiintyi pientä takapakkia, mutta nyt jo tuntuu siltä, että taidot eivät jääneetkään pentulaatikkoon, niin kuin aluksi luulin ;) Pullervo on nyt viime aikoina syrjäyttänyt Hipsun hakuryhmäpaikalta, kun kävi ilmi, että PK-tottiksen säännöt eivät muutu vielä 2018. En ole vieläkään varma, että lähdenkö opettamaan sille sitä metristä hyppynoutoa. Hipsuhan on vain 43cm korkea. Agissa saatiin ihan loppuvuodesta vihdoin kepit edistymään tai paremminkin loksahtamaan sille mallille, että ne alkaa olla valmiit ykkösluokkaan. A-esteelle vaihdoin juoksarin, mutta koska en osaa sitä ilmeisesti (tai malta) kouluttaa, niin taidetaan palata siinäkin pysäytykseen. Tottiksessa riittää haastetta, Hipsu on herkkä ennakoimaan ja toisaalta herkkä häiriöille. Saatiin kyllä hyvää häiriötreeniä syksyllä, kun Hipsu pääsi TKK:n tokokurssille, kun Jekku ei voinutkaan osallistua.

Jekun kanssa on saatu kisata ja touhuta aksaa ja tokoa loppusyksyyn saakka. Noustiin agissa melko nopeasti kolmosiin ja siinä huomasi, että ohjaajan taidot eivät vielä sinne riittäneet. Mutta yhdessä opitaan. Tokossa on hinkattu voittajan liikkeitä, mutta vähän on alkanut muhimaan ajatus siitä, että josko niitä EVL:n liikkeitä alkaisi myös opettamaan ja itsekin opettelemaan. Jekku sai kesällä ajaa myös peltojälkeä ja jos vaan ohjaaja reipastuisi sen suhteen, niin Jekku kyllä tykkäisi siitäkin lajista. Näytelmissä Jekku kävi myös ja on nyt FI MVA ja sillä on kasassa kolme CACIBia. Marraskuussa Jekulla todettiin varpaan venähdys sekä alkavaa tulehdusta hauisjänteissä. Jekku on ollut siitä saakka saikella. Särkylääke ja fyssa eivät tuottaneet toivottua tulosta ja näin ollen vaivoja hoidettiin kortisonipistoksilla alkuvuodesta 2017. Jekku on nyt ollut levossa ja alkaa olla sitä mieltä, että riittäis jo.

Vuodelle 2017 suunnitelmissa olisi: 
 





Pullervon kanssa jatkaa pohjien tekemistä eri lajeihin. Lisäksi Pullervo saa käydä joissain näyttelyissä ja toivottavasti ehdittäisi myös lampaille. 








 



Hipsun kanssa olisi tarkoituksena aloittaa kisaaminen agissa. Hipsun kanssa on ollut ajatuksia myös siitä, että josko pääsisimme pelastuspuolelle, mutta kurssin aikataulut eivät oikein mene meidän aikataulujen kanssa yksiin. TOKOn alo ja BH on myös syytä pitää tähtäimessä :) Hipsun kanssa myös jokunen näyttely. Kesällä Hipsu on menossa Sannalle vielä jalostuslainaan, joten toivotaan tulokseksi lisää pikku-Hipsuja. Syksyllä ehkä luonnetesti, riippuu miten hän palautuu pennuista, kremppana sinne ei mennä.









Jekku olisi nyt ihan ensiksi tärkeintä saada kuntoon. Tässä on jo ehtiny miettimään, että miten mahtaa agilityn käydä, jos se vaan ei ala tulla kuntoon. No, mutta lähdetään siitä, että tulee! Agissa yritän opetella ohjaamaan siten, että saataisi sujuvia, puhtaita ratoja. TOKOssa voittajasta ykkönen ja EVL:n liikkeet haltuun. Ja sinne pellolle... Näyttelyissä Jekku saa käydä varmaan vain yhden reissun, mutta se sentään ulkomaille :D Yritetään siis saada se yksi CACIB vielä. Ja luonnetestiin olisi tarkoitus mennä keväällä. 



lauantai 5. marraskuuta 2016

Jekku korkkasi VOI-VOI-luokan

Pari viikkoa sitten sain ällitällin, että täytysi vielä tänä syksynä ehtiä käymään tokon voittajaluokassa Jekun kanssa. No, sopiva päivä löytyi kalenterista (tai melko sopiva, kun oli vaan iltapäivä buukattu) ja laitoin rohkeana ilmon menemään. Ajatuksena oli mennä tsekkaamaan koulutustasoa, vaikka periaatteessa Jekku kaikki liikkeet osaakin. Kuitenkin osasin jo arvella, että liikkeet eivät ole vielä niin varmalla pohjalla, että suoriutuisi kaikista erittäin hyvin. Pakkasta olikin aamulla rapiat -10 astetta ja kuten aina käy, niin maneesi, jossa koe oli, oli kylmempi kuin ulkoilma, joka ehti jo lauhtua hiukan aamusta. Hiukan mietitytti metallinouto, mutta järjestäjät keksivät laittaa metallikapulat puhaltimen eteen :)

Paikallaolo jaksaa aina tämän(kin) kanssa jännittää. Jekku tietty piippas ennen kehää meidän viereisen nartun perään, mikä ei jostain syystä vähentäny mun jännitystä yhtään. Maahanmeno oli kuin hidastetusta filmistä ja Jekku katsoi mua et "ootko tosissas, tuohon kylmälle hiekalle?", itse paikallaoleminen sujui hyvin ja perusasentoon siirtyi nopeasti, eikä reagoinu muiden käskyihin ennen sitä. 8pistettä

Yksilöliikkeet alkoivat ruudulla. Jekku meni ihan hyvin ruutuun, pieni hiljennys ennen ruutunauhaa, mutta kuitenkin jatkoi ruutuun ja pyssäsi hyvin ja siitä maahan. Kutsuttaessa se tuli, mun hämmästykseksi, hyppimään mun viereen. Siis Jekku! Villinä! Tästä myös kasi. Sitten "ällä", olis voinu olla täpäkämpi, muuten en tiedä mikä oli vikana, pisteet 8. Tulikohan sitten tunnari, ei pysty enää muistamaan :D No, tunnarissa meni hyvin haistelemaan ja bongas oikean, mutta sitten päätti vielä haistella muut läpi, ennen kuin poimi sen oikean ja lähti tuomaan. Pysäs matkalla, josta lisäkäsky ja sit se onneton tunnari vielä putos siltä suusta ennen luovutusta, tästä räävittynä 5 pistettä. Olin kuitenkin tyytyväinen suoritukseen, kun tunnetila oli oikea ja se malttoi haistella. Luovutushässäkät johtuivat siitä, että en ole vielä treenannu sitä osuutta juurikaan. 

Kaket: juuri silloin kun ekaa siirtymistä piti alkaa tekemään, alkoi maneesin ovella joku kälättämään kovaan ääneen ja Jekun huomio kiinnittyi kakejen ajaksi sinne. Eli siihen nähden olen todella tyytyväinen, Jekku teki kaikki asennonvaihdot, yhteen tarvitsi kaksi käskyä. Liikkui hiukan. Pisteitä 7. Ohjattu: Kun piti lähteä seuraamaan, meinas Jekku sännätä noutoon. Sitten kun sai oikeassa kohtaa luvan noutoon, lähti hyvin, mutta kun oli haistanut kapulaa lähti painelemaan toiselle kapulalle, ei kuunnellu mun huutoja, mut ei tuonut sitäkään haistettuaan, että hyiii, sekin on jonkun muun kapula. 0 pistettä. Metskussa toistui sama: hyyyiiiii, jonkun muun kapula, 0 pistettä. Tuomari kommentoi, että onpa rohkea koira, kun uskaltaa jättää tuomatta :D

Seuraaminen ei sitten ollut yhtään Jekun seuraamista. Tässä meitä molempia oudoksutti kuitu-hiekka-alusta, joka on tietysti epätasainen. Ensin Jekku oli säntäämässä takaisin ruutuun. Sitten se oli kuutamolla, eikä istunut pysähdyksissä. Peruutus oli olematon, sen mä tiesinkin meidän isoksi ongelmaksi sen jälkeen kun kesällä tinttasin herkkiksen varpaat peruutuksessa. Mutta kokonaisuutena seuraaminen oli outo, välillä jätättikin ja sit taas tuli hyvässä kontaktissa pätkän. Ei oltu kyllä treenattu täyskäännöstä juoksusta, mut se sentään meni jotenkin. Vikana liikkeenä luoksari. Olis saanu pysähtyä täpäkämmin, 9 pistettä. Kokonaisvaikutus 8 pistettä, kommenttina tuomarilta, että koira vaikuttaa siltä, että osaa, koska lähtee suorituksiin varmasti, mutta ottaa häiriötä tänään. Tämä oli myös mun näkemys, jostain syystä Jekku otti useammassa kohtaa häiriötä kehän ulkopuolisista tapahtumista tänään. Oliko ajatukset juoksuisessa siskossa (joka ei kyllä oo ollu pariin päivään kotona), vai oliko outoa, kun aina yhtäkkiä kuului ääniä muuten melko hiljaisessa ympäristössä. Yks outo juttu sattui vielä, kun oltiin poistumassa kehästä, Jekku hyppi ihan villinä roikkoja suoraan ylös ja mä yritin saada sitä seuraamaan :D ei oo hänen tyylistä ollu moinen riekkuminen. Treeniä, treeniä siis!

Loppuun vielä Kaisan innoittamana kuvasarja tädeistä pyhäinpäivän kunniaksi, heidän muistolleen.




perjantai 19. elokuuta 2016

Teijo 15-16.8.2016

Käytiin vaeltamassa Teijolla 15-16.8. Tarkoitus oli alunperin lähteä Porin lähelle Joutsijärvelle, mutta koska sinne luvattiin pelkkää sadetta, niin vaihdoimme suunnitelmaa lennosta. Suunnitelmana oli myös, että Pullervo olisi jäänyt Kauhulaan hoitoon, koska se on vielä liian pieni pitkiin kävelyihin. Vaan Pullervo 14-viikkoa, hullaantui russelineiti Olgan juoksusta niin paljon, että päädyttiin ottamaan se vaellukselle mukaan, ettei nuppi menis ihan sekaisin.

Yhdisteltiin kolme reittiä: Jeturkasti, Matildanjärvi ja Puolakkajärvi. Matkaa tuli maanantaille noin 11 kilsaa ja tiistaille noin 7 kilsaa. Nämä olikin ihan maksimit tuolla kokoonpanolla. Mun vanha rinkka oli ihan järkky, kun en saanut säädettyä sitä hyväksi ja sen lisäksi kannoin Pullervoa takin sisällä 7+5 kilsaa. Pahimmillaan lauantaina jaloilla oli siis 23 kg ylimääräistä painoa. Reitit olivat ihan ok (tosin tieosuuksilla ei ollut reittejä merkattu...) ja saatiin vain yksi sadekuuro niskaan. Yöllä satoi enemmänkin, mutta Alisan teltta piti hyvin vettä. Oli kyllä tosi kiva retki, kiitos seurasta Alisa!

Alisa ja Jekku valmiina lähtöön

Jeturkastin pirunpelto

Taukopaikalla

Tiskille menossa

Hipsu ja Jekku ei voinu käsittää, et miks ne ei saanu uida ennen telttayötä

Yöpymispaikalla raukeita koiria, paitsi yksi, joka vahtii.

Aamulla Hipsu sai takin päälleen (se on pentujen jäljiltä lähes karvaton) lähtöä odotellessa

Tiepätkää oli jonkinverran, Hipsun meno oli aika poukkoilevaa, kun hän reagoi kaikkeen aistimaansa :)

Tiistain taukopaikka

Pullervo olis halunnu kans eväitä tauolla :)

Pullervon matkustamo, just vielä mahtui.

Jekku oli Alisalla vyössä, kun se on tasainen kulkija ja mielestään jo ihan ammattilainen vaeltamisessa :D

Taukolaiset

Taustalla teltta, johon meinas eka olla haasteellista mahtua, kun Hipsu valtas paljon tilaa.

Löydettiin kanttiksia ruuan jatkeeks, ei voinu valittaa!
 

Mudilan uutisia

Muutamia juttuja jäänyt tänne päivittämättä. Laumaamme on liittynyt uusi jäsen, jäsen Pullervo! Pullervo on Hipsun pentu. Hipsuhan sai kasvattaja Sannan luona 8.5 viisi pentua, neljä poikaa ja yhden tytön. Pullervo osoittautui sellaiseksi luonteeltaan, että sovimme Sannan kanssa, että se voi tulla meille sosiaalistumaan ja oppimaan elämästä, ennen kuin löytää oman, mudikokemusta omaavan, kotinsa. Oikeasti ihan alkuun, en ollut ajatellut, että Pullervo jäisi meille. Järki sanoi, että pentu sopii huonosti syksyn kuvioihin, kun odotettavissa olisi Myyn pentuprojekti ja sen lisäksi Pullervosta näki jo pienenä, että se ei ole helppo koira. Nythän mä olen päässyt suht helpolla Jekun ja Hipsun kanssa tietyissä asioissa, ne eivät esim. ole kovin teräviä tai äänekkäitä mudimittapuulla. Pullervo on, tuota molempaa...

Mutta niinhän siinä kävi, että kun tyyppi oli tuossa heilunut kolmisen viikkoa ja mudileirillä varsinkin näyttänyt luonteensa vahvoja puolia, niin eihän hänestä enää malttanut luopua. Joten siinä hän nyt sitten on ja haasteita tulee riittämään. Pullervossa on paljon samaa, kuin Mantassa. Kun sille tulee joku idea, niin se lähtee toteuttamaan periksiantamattomasti, eikä paljoa kysele lupia. Se on jo useita kertoja murtautunut porteista läpi ja roskakaappiin myös. Ruokapöydälläkin se on jo ehtinyt käymään. Hipsua Pullervo rääkkää nujuuttamalla ja puremalla, Hipsu on ehkä hiukan liiankin kiltti sen kanssa. Sen sijaan Jekku pitää Pullervon ruodussa. Jekussa ei roikuta. Jekku leikittää kyllä Pullervoa, vetoleikkejä, ja antaa sen yleensä voittaa.

Pullervo on aloittanut treenaamisen siitä, että hän on oppinut kulkemaan metsässä ja meidän perusarkea. Olen yrittänyt vahvistaa sille laumaa ja siinä onnistunutkin jossainmäärin ainakin. Jälkeä Pullervo on tehnyt myös, pellolla/nurmella. Se on erittäin kiinnostunut jäljistä. Tottiksen ihan alkeita ollaan nyt myös alettu opettelemaan.

Jekku nousi agilityssa kolmosiin pääsiäisenä. Ollaan kisattu muutamat kisat kolmosissa, mutta toistaiseksi saldona vain hyllyjä. Viime kisoissa Lohjalla, alkoi jo tuntumaan meno siltä, että joskus varmasti onnistutaankin. Keväällä ja kesällä on käyty Santun treeneissä ja sieltä on kyllä saatu tekemiseen ihan uudenlaista draivia. Jekku on vielä nuori ja mä olen uusi lajin parissa, joten eiköhän kehitystä tule tapahtumaan vuosien myötä.

Jekusta tuli FI MVA 14.8.16 Elonäyttelyssä. Jekku oli myöskin ROP, kolme mudia osallistui. 

Hipsu kävi mammaloman päätteeksi Sannan kanssa paimennuksen esikokeessa ja he saivat hyväksytyn tuloksen. Hipsu toipuu pikkuhiljaa pennutuksesta ja otetaan sen kanssa vielä rauhassa treeneihin paluu.